Tervetuloa stopparallelsociety.org-sivustolle. Tämä sivusto on tarkoitettu kaikille niille, joille ihmisoikeudet ovat tärkeä asia.

Onko nyt kaikki kiukut kiukuteltu chattipalstoille? Koetko olevasi tarmokas ja uskot siihen, että tulevaisuudessa voisi olla myös jotain muuta kuin kollektiivista antatumista epämiellyttävän aiheemme äärellä?

Lähde mukaan tukemaan ja rakentamaan kansainvälistä WeeToo-kampanjaa. Ilmoittaudu verkostoomme WeeToo, niin me liputamme myös sinun organisaatiotasi sivun alalaidassa, kohdassa Verkosto. Tutustu kuitenkin ensin psykologisiin defenssimekanismeihin, koska aiheemme on tabu.

Sivuston lopullinen kohderyhmä on eurooppalaisen yhteisön lisäksi tiettyjen viranomaisten, mediatalojen ja ihmisoikeusjärjestöjen johto. Johdosta käytetään nimitystä European Moral Cornerstones.

Kertoisitko sinä meille, kenen pitäisi tämän sivuston rinnalla ottaa ensisijainen vetovastuu ja haastaa rinnakkaisen moraalikäsityksen normalisointi Euroopassa? Jos meillä on yhteinen näkemys siitä, kenelle ensisijainen vetovastuu kuuluu, voimme lopulta kohdistaa kampanjan oikealle taholle.

Avainsanoja ovat:

• tyttöihin ja naisiin kohdistuvien ihmisoikeusrikkomusten normalisointi
• poikien ja miesten erivapaudet seurustelusuhteisiin toista uskontokuntaa edustavien kanssa
• suvaitsemattomuus
• rasismi
• väärät yhtäläisyydet ja mielivaltaisesti käytetyt termit

Eurooppalainen moraalikäsitys vastaa yleistä liberaalia länsimaalaista moraalikäsitystä ja siksi, keskustelua tulisi käydä entistä laajemmin kansainvälisellä tasolla esimerkiksi pääministereiden tai presidenttien aloitteista.

Käsittääksemme johtajille ja asiantuntijoille maksetaan siitä, että he pitävät ääntä ilmiselvistä vääryyksistä eivätkä ummista silmiään tiukankaan paikan edessä.

Mikä on patriarkaalinen Rinnakkaisyhteiskunta

Tällä sivustolla käytetään käsitettä ”Rinnakkaisyhteiskunta”. Sillä tarkoitetaan yhteisöä, jonka moraalikäsitys eroaa merkittävästi ympäröivän yhteiskunnan moraalikäsityksestä.

Olennaista on ymmärtää, että viime vuosikymmenten aikana Euroopan sisällä on yleistynyt rinnakkainen moraalikäsitys. Se poikkeaa oleellisesti yleisestä liberaalista eurooppalaisesta moraalikäsityksestä. Se poikkeaa samalla myös länsimaisesta ja monien muiden valtioiden sekä alueiden yleisestä moraalikäsityksestä.

Juuri siitä syystä, että rinnakkainen moraalikäsitys on yleistynyt merkittävästi Euroopassa, voi käsitettä ”Rinnakkaisyhteiskunta” käyttää. Rinnakkaisen moraalikäsityksen yleistymisen voi todeta esimerkiksi tyttölasten ja nuorten tyttöjen pakotetun pukeutumisen yleistymisen avulla.

Pakotetulla pukeutumisella suojellaan tyttölapsen seksuaalisuutta ja huntu tai kaapu on merkki muille kenelle tyttö kuuluu. Onko tyttölapsella seksuaalisuutta jota tarvitsee suojella hunnuin tai kaavuin vai saako lapsi olla lapsi?

Tässä esitelmäsarjassa esitettyä rinnakkaista moraalikäsitystä voi kukin kutsua miten haluaa. Tässä käytämme siis nimeä ”Rinnakkaisyhteiskunta”. Samaa nimeä on käyttänyt mm. Ruotsin pääministeri, Ranskan presidentti, Ranskan sotilasjohto ja Suomen poliisijohto.

Eurooppaan viime vuosikymmeninä juurtunut rinnakkainen moraalikäsitys on rasistinen, väkivaltaan taipuvainen ja suvaitsematon. Moraalikäsitys rikkoo tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksia järjestelmällisesti. Käytännöt voivat vaihdella perheittäin, mutta yhteistä ja erittäin keskeistä rinnakkaisen moraalikäsityksen alla elävien perheiden kohdalla on pitää huolta tyttöjen ja naisten “kunniasta ja maineesta”.

Tytöt ja naiset eivät missään nimessä saa seurustella tai avioitua toista uskontokuntaa tai ”klaania” edustavien henkilöiden kanssa. Pojilla ja miehillä on käytännössä erivapaudet tässä asiassa. Aivopestyt ja kunniarikoksen tai kunniamurhan uhan alla elävät tytöt ja naiset ovat tottuneet hyväksymään tämän lapsesta alkaen. Pelkkä uhka rittää pitämään tytöt ja naiset ruodussa.

Viitteitä tällaisista asenteista voi löytyä myös ympäröivästä yhteiskunnasta, mutta ne ovat erittäin marginaalisia, eivät periydy seuraaville sukupolville ja ovat yleisesti tuomittuja. Rinnakkaisyhteiskunnan moraalikäsitykseen kuuluvat mm.

Kuten todettu, käytännöt voivat vaihdella perheittäin, mutta yhteistä ja erittäin keskeistä rinnakkaisen moraalikäsityksen alla elävien perheiden kohdalla on pitää huolta tyttöjen ja naisten “kunniasta ja maineesta”. 

Rinnakkaisyhteiskunnassa naiset eivät myöskään monesti saa asua yksin, kun taas perheellisinä he asuvat huomattavan usein yksin lasten kanssa. Tahallisesti lapsettomaksi jättäytyminen on naiselta kiellettyä. Naisten työntekoa kodin ulkopuolella ei myöskään hyväksytä kaikissa perheissä. Pakotettu pukeutuminen voi lisäksi estää tiettyjen ammattien harjoittamisen.

Naispuolisten seurustelu tai avioituminen toisen uskontokunnan miespuolisen kanssa voi olla hengenvaarallista sekä heille itselleen että toisen uskontokunnan miespuoliselle. Naispuolisten valvontaan osallistuu myös perheen ulkopuolisia. Moraalikäsitys kulkee suvussa ”isältä pojalle”.

Vähemmistöjen tyttöjen ja naisten ihmisoikeusrikkomuksia normalisoidaan liian usein

Esimerkiksi Suomi – kuten muutkin todelliset demokratiat – on kansalaisyhteiskunta. Tämä tarkoittaa, että maassa ei ole yhtä ainoaa valtiollista toimijaa, joka määrittelisi mikä on oikein ja mikä väärin, vaan monet toimijat, järjestöt, säätiöt, mediatalot, yhdistykset ja tutkimuslaitokset käyvät jatkuvaa keskustelua näistä kysymyksistä. Kaikkia näitä toimijoita – niin valtiollisia, yksityisiä kuin kolmannen sektorin toimijoita – voidaan kutsua yhteiskunnan moraalisiksi kulmakiviksi, sillä ne muovaavat käsityksiämme kaikille tärkeistä arvoista, kuten ihmisoikeuksista, sananvapaudesta ja tasa-arvosta.

Haastoimme Suomessa useiden vuosien ajan eri organisaatioiden ”alan asiantuntijoiksi” nimettyjä henkilöitä keskusteluun ihmisoikeuksista ja rasismista. Törmäsimme liian usein tiettyjen vähemmistöjen tyttöjen ja naisten ihmisoikeusrikkomusten normalisointiin ja samojen vähemmistöjen poikien ja miesten erivapauksien normalisointiin. Yleensä se ilmeni täysin väärien yhtäläisyyksien ja mielivaltaisesti käytettyjen termien avulla. Monesti kävi niin, että käsitettä vähemmistö – sellaisena kuin se aiemmin ymmärrettiin – ei yhtäkkiä ollutkaan olemassa. Asiantuntijat rinnastivat esimerkiksi kunniamurhaa ja jatkuvaa kunniamurhan uhkaa parisuhdeväkivaltaan.

Näiden ryhmien tyttöjen ja naisten kohdalla nimenomaan väkivallan jatkuva uhka sekä heidän “kunniansa ja maineensa” estävät monesti rikosilmoitusten teon. Asiantuntijat välttivät usein ottamasta kantaa tähän.

On aiheellista kysyä, mikä olisi parisuhdeväkivaltatekojen määrä, jos nämä tytöt ja naiset käyttäisivät ihmisoikeuksiaan ja päättäisivät esimerkiksi riisua huntunsa tai kaapunsa julkisesti? Miksi monilla näiden ryhmien pojilla ja miehillä on käytännössä erivapaudet avioitua ja seurustella muiden uskontokuntien tyttöjen ja naisten kanssa? Asiantuntijat käänsivät mieluummin keskustelun oletettuihin esi-isiemme synteihin. Kukaan ei voi olla syyllinen esi-isiensä synteihin.

Tiettyjen ryhmien erittäin korkeisiin seksuaalirikostilastoihin ei myöskään haluttu antaa kommenttia ”asiantuntijoiden” toimesta. Termien määrittelyä välteltiin, vastauksia annettiin kysymysten ohi tai niihin ei vastattu lainkaan. Usein todettiin, ettei uskonnon vaikutuksista tulisi olla huolissaan, ja että sitä koskevat pelot olisivat perusteetonta fobiaa.

Tätä on kuitenkin vaikea sovittaa yhteen sen kanssa, että useat eurooppalaiset poliisiviranomaiset ovat raportoineet siitä että rukoushuoneissa ympäri Euroopan opetetaan rasismiin, suvaitsemattomuuteen ja väkivaltaan. Poliisiviranomaiset ovat myös tiedottaneet että katujengit, raiskausporukat ja ns. islamistit tekevät monesti yhteistyötä keskenään.

Tuntui siltä että nämä ”asiantuntijat” olivat unohtaneet kokonaan Euroopassa viime vuosikymmeninä tapahtuneet väkivallanteot, jotka ovat liittyneet uskonnolliseen radikalisoitumiseen tai ääriajatteluun. Tapaukset, joissa uskonnollisia auktoriteetteja, pyhinä pidettyjä henkilöitä tai uskonnollisia opetuksia kritisoineita on murhattu, tuomittu kuolemaan tai asetettu elinikäiseen viranomaissuojeluun, pyrittiin jättämään keskusteluissa huomiotta.

Termit kuten, ”vähemmistö”, ”suvaitsevaisuus” ja ”valta” näyttivät siis olevan mielivaltaisessa käytössä. Tällaiseen mielivaltaisuuteen voi olla monia syitä, kuten vallankäyttö, taloudelliset hyödyt, henkilökohtaiset suhteet johonkin tiettyyn vähemmistöön, leimautumisen pelko tai pelko paneutua epämiellyttäviin asioihin tai uuteen tietoon. Tutustu psykologisiin defenssimekanismeihin.

Käytännössä naisten ja lasten asioita ajavat järjestöt siirsivät keskusteluvastuun viranomaisille ja viranomaiset siirsivät vastuun takaisin naisten ja lasten asioita ajaville järjestöille ja mm. pakolaisjärjestöille. Yhteistyöstä ei ollut puhettakaan. Kun nämä havainnot lopulta kirjattiin tälle sivustolle, alkoi moni johtaja ja ”asiantuntija” kiinnostua laajemmasta keskustelusta. 

Katso seuraavaksi: Haaste.